Pentti Haanpää

“Kuolleet hautaan ja elävät leivän ääreen.””

“Kuinka minä olenkaan väsynyt tämän maailman järjettömiin sysimisiin! Tämä on narrien maailma, tyhmien tapojen, pelkurimaisuuden, ahneuden ja alhaisuuden maailma! Minä olen kyllästynyt sen pitämyksiin ja lakeihin, aina muuttuviin asetuksiin, lainlaatijoihin, jotka ajavat takaa varoja. Minä en kärsi kuulla isänmaasta ja isänmaattomuudesta, paraateista ja työttömyydestä, juhlista ja kurjuudesta, maailmanrauhasta ja myrkkykaasuista, yrittäjän voitosta ja varkaudesta, uusista muodeista ja repaleista, laihdutuspillereistä ja kunnallisista soppa-annoksista. Minä en siedä onttoa uskontoa ja kirkkoja ja tapuleita ja pappeja ja opettajia ja kirjoja ja sanomalehtiä ja teattereja ja urheiluja ja kaikkia asioita, joita nimitetään huvituksiksi. Minä väsyn niitä kärsiessäni kuten entinen Israelin jumala. Minä kysyn, että montako tuumaa on ihmiskunnan onnea levennetty autojen vauhdilla? Olemmeko ylen onnellisia siitä, että lentokone voi kohota ilmaan ja pudottaa tulisen pommin niskaamme? Ja puhetta, puhetta, politiikkaa, pystöilevää isänmaanystävyyttä ja vihankiihkoista kommunismia! Minun on päästävä erilleen kaikesta tuosta sekavuudesta. Minä sanon itseni irti. Tahtoisin saada suuntäyden ilmaa, jota tämä kaikki ei olisi koskettanutkaan...””

“Ellei mitään tapahtunut: hyvä, sileää, liukuvaa. Ei kannattanut surra. Jos tapahtui jotakin, mitä pidit pahana: turha murehtia, sillä et vielä tiennyt, oliko se onni tai onnettomuus. Ajan kuluttua saatoit ehkä havaita, että olikin hyväksi se, minkä tapahtumista itkit. Kaikessa tapauksessa ei voinut tapahtua mitään kuolemaa pahempaa, ja sekin, oli veljeni, niin vähän me tiedämme – voi yhtähyvin olla kaikkein suurin onni ...””